Elmolla on nyt rasittava vaihe menossa. Jossain lähistöllä on ilmeisesti juoksuinen tyttökoira. Elmo nimittäin ulvoo haikeasti unissaan, kiskoo lenkillä kuin heikkopäinen ja vinkuu hiljaa ja säälittävästi tuijottaen seiniä. Asiaa ei paranna se, että aktivointi on ollut hiukan heikkoa muutamana päivänä. Työt ovat vieneet ihmisiä ja pienelle koiralle on ollut liian vähän aikaa.

Kun sitten yrittää illalla katsoa televisiota, on koira koko ajan läsnä. Tuo leluja, vinkuu, pörisee, haukkuu ja juoksee edes takaisin. Iltana eräänä lausuin, että "on se hyvä jos tulee toinen koira. Jos ne sitten leikkis välillä keskenään." ...ja säikähdin saman tien. Nimittäin Entäs Jos sohvan edessä pörisee, vinkuu ja tuhtaakin sitten Kaksi Koiraa !! Eli: Onhan niistä seuraa toisilleen, Onhan?!!

Tottakai on selvää, että kunnollista lenkkeilyä ja virikkeitä ei voi korvata hankkimalla lisää koiria. Meille on kuitenkin sattunut koira, jossa on energiaa melkein liikaa hitaille ja keskinkertaisella mielikuvituksella varustetuille ihmisille. Leikkikaveria kaivataan joka päivä.

Ehkä kysymyksessä on viime hetken paniikki ajatusprosessissa: olenko kaistapää kun suunnitelen toista koiraa, vaikka edellinenkin itkee ja tuijottaa tyhjää seinää... Vastausta ei kuitenkaan tarvitse kauan miettiä. Oli miten oli. Toinen tulee.

Kuvat: Oili Helenius