Nitro koittaa komentaa ja suuttuu, kun Elmo "lentää" yli ja ohi...

Meidän Nitrosta tuleekin isona kissa. Kyllä, kyllä, näin se valitettavasti on. Jaa, että miten niin? No, sillä on karvapalloja suolistossa ja kuuntelee ihmistä just yhtä vähän kun itsenäisin kissa. Toisaalta siitä voi myös tulla pupujussi siitä päätellen miten se liikkuu maastossa (poink, poink, poink..). Eihän se tietysti mitään haittaa, mikä siitä tulee, mutta kun noin niinkun henkisesti valmistautui toiseen koiraan niin onhan tässä nyt vähän totuttelemista...

Nämä kaksi kuvaa kuvailee kuvainnollisesti miten PIENI Nitro on Elmon rinnalla.

Tuo karvapallojuttu onkin sitten vähän vakavampaa laatua. Nimittäin Nitrolla on ollut jonkinlaisia mystisiä kakkaamisvaikeuksia. Tosin välillä menee monta päivää väliä ihan ok ja kakka ei milloinkaan ole mitenkään kovaa vaan ihan normaalia ja pehmeää. Olen jo ehtinyt saada paljon uusia harmaita hiuksia, sydämentykytyksiä, ahdistuspaniikkia ja nukahtamisvaikeuksia. Lopputulema on se, että kun kakkoja tutkii tarkemmin niin ne ovat "angoramallia" eli täynnä Elmon karvoja -eikä Elmolla edes ole karvanlähtöaika... Mitä ilmeisimmin siis näitä sitkeitä "karvapalloja" on vähän vaikea tulostaa.

Se mikä huojentaa mieltä on se, että Nitro leikkii ja riehuu (ja kiskoo Elmon kaulasta, suupielistä ja päästä lisää karvoja..) ja on nälkäinen koko ajan. Normaali vilkas pentu siis. Vakavaa huolta ei siis liene -noin niinkun järjen tasolla. Sanopa se silti pienen pennun omistajalle niin, että se menee läpi tunnetasolla...

                        Loppuun pakollinen kuva nukkuvasta Söpö-Nitrosta.