Niin se nyt vaan on, että joulumarkkinat ovat alkaneet Tallinnassa ja ensi lumikin saatu eilen illalla. Ostin kaupasta glögiä. Glögin kyljessä lukee seuraavaa: ”Loksutada enne avamist (ravistettava ennen avaamista). Kuumuta joogi kleemistemperatuurini kuid ära keeda (kuumenna juoma kiehumispisteeseen, älä keitä). Ära kuumuda glögi elektrilise veekeetjaga (älä kuumenna glögiä vedenkeittimessä). Lisa klaasi rosinaid ja mandleid (lisää lasiin rusinoita ja manteleita).”

Lähden kotiin Suomeen ennen joulua, joten en pääse näkemään täällä joulujuttuja, mutta olen ymmärtänyt, että eroja suomalaiseen systeemiin on. Neuvostoliiton aikaanhan joulu oli kielletty, juhla oli virallisesti lakkautettu. Joulua vietettiin tarkasti salassa, suljettujen verhojen takana. Tuntuu hullulta ajatella, että kouluissa ei ollut kuusijuhlaa eikä aattoillan hämärässä kulkenut joulupukkeja.

Nykyään joulua vietetään, mutta kristillistä merkitystä ei useinkaan ole. Joulu on hyvin kaupallinen –niin kuin Suomessakin suuressa osassa talouksia. Vironvenäläiset eivät käsittääkseni vietä joulua vaan uutena vuotena Pakkasukon saapumista. Joulupukki on täällä Jõuluvana (”jouluvanha”) joka tuo lahjat aattoiltana kuten Suomessakin. Hautausmaille on tapana käydä viemässä kynttilöitä.

Suurimmat erot ovat ilmeisesti löydettävissä ruokapöydästä. Mitenkäs se Suomessa menikään: kinkku, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikko, keitetytkin perunat, kastike, rosolli, kalaa (lipeä- tai ei) ja riisipuuro sekä glögi. Virolaisessa joulupöydässä syödään porsaan paistia tai jouluhanhea. Lisäksi pistetään menemään vähän verimakkaraa. Hapankaali kuuluu ilmeisesti ilman muuta pöytään, samoin muitakin pikkelssejä ja maustekastikkeissa olevia juttuja (älkää minulta kysykö mitä ne on). Euroopasta juomaksi on saatu hehkuviini.

On se jännä juttu, että vaikka joulun jälkeen jouluruuat tulevat jo korvistakin ulos niin näin ennen joulua perinteinen jouluruoka tuntuu erittäin tärkeältä osalta joulun viettoa. Tietyt jutut on vaan pakko olla, että joulu tuntuu joululta. Pari vuotta sitten olin joulun alla Prahassa. Siellä Ikean paikallinen myymälä tuotti pakastettuja kinkkuja pohjolasta myyntiin. Prahassa asuvat suomalaiset, kuten matkaoppaamme, pelastivat ikionnellisina jouluateriansa ruotsalaisen huonekalujätin herkuilla.

Joulumusiikki kuulostaa täällä samalta kuin Suomessa. Näyttää siltä, että samoja lauluja on, sanatkin ovat melkein sinnepäin…

”Oh kuusepuu, oh kuusepuu,
Kui haljad on su oksad!
Ei mitte üksi suisel a’al,
Vaid talvel ka siin külmal maal.
Oh kuusepuu, oh kuusepuu,
Kui haljad on su oksad!“

*****

”Oi kuusipuu, oi kuusipuu
Ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin,
Tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu
Ja lehväs uskolliset!”

 

Pahiten jouluun hurahtaneille toivotan jo nyt marraskuun lopulla: kaneeli, pomerantsikoort, nelki, kardemoni ja ingverit ! (kanelia, pomeranssikuorta, mausteneilikkaa, kaardemummaa ja inkivääriä)

 

Niille muille: Ottakaa kaikki ilo irti kaamoksesta –kaikin mokomin.