Elmo on nyt tullut siihen ikään, jolloin nuori mies alkaa pohtia: "Kuka minä olen ja mikä minusta tulee isona?" Olemme siis yhdessä yrittäneet hakea tähän arvoitukseen vastausta, kunnes tänään se selvisi...

Meidän Elmo on jonkilainen preeriaeläin -mahdollisesti kojootti !!

    Tässä vaarallinen kojootti naamioituneena... Elmo: "Tää on mun kutsumus"

Yritin kyllä tarjota muitakin vaihtoehtoja. Metsät on kyllä Elmon mielestä ihan jees, kun siellä on paljon keppejä, mutta sinne voi eksyä ja karhu tai susi voi syödä. Sitäpaitsi...

    "Preerialtakin löytyy tosi maukkaita keppejä, katto vaikka"

Elmo ei myöskään ole mikään vedestä noutava lintukoira. Elmon vakaa mielipide on, että veden kuuluu olla kupissa; kaikki enemmän on liioittelua.

    "Sitä paitsi tältä preerialta voi katsella merta tällai hyvän välimatkan päästä..."

Näin ollen joudumme hyväksymään sen tosiasian, että Elmon sielunmaisema on preerialla. Koska olemme kannustavia ja avarakatseisia ihmisiä tuemme Elmoa tietysti myös tässä asiassa. Elmo halusi heti samalla reissulla demonstroida, ettei mitään ongelmia ole odotettavissa. Preeriaelämä sujuu luonnostaan...

    Tässä vaarallinen kojootti kaivaa pesäkoloa.

    (No höh. Miten toi hiekka valuu samantien takasin ja täyttää kolon -tätä ei äiti opettanut.) Elmo: "Ei hätää, mä vaan pelleilin. Oikeesti osaan kyllä kaivaa luolan sitten kun on tarvis."

    Tässä vaarallinen kojootti on saanut kiinni lounaaksi kelpaavan saaliin...

Lopulta myös loksahti kohdalleen sekin asia, että miksi Elmo lentää. Nimittäin mikä on parempi tapa kulkea pehmeässä hiekassa kuin Matalalento!!??