Minulla on jatkuvasti voimassa oleva matkavakuutus. Se on voimassa 40 päivää matkan alkamisesta. Näin ollen matkavakuutukseni on tällä retkellä loppunut juuri äskettäin. Lisävakuutuksen ottaminen loppuajalle olisi mielestäni maksanut kohtuuttomasti, joten päätin, että olen tähän mennessä oppinut riittävästi ”viidakon laeista”, jotta voin loppureissun ajan välttää sairaalaan johtavia tapahtumia. Koulu on vakuuttanut minut työharjoittelun ja työmatkojen varalta, joten jäljelle jää vapaa-aika, jolloin kylläkin valitettavasti tapahtuu 80 % tapaturmista…

Kulkeminen kaupungissa on vaarallista. Tallinnassa Politsei sakottaa jos kulkee tien yli punaisten valojen palaessa. Sakot saa myös jos ei käytä heijastinta. Minulla on mukana yksi heijastin. Kuvittelin, että siirrän sen syystakista talvitakkiin sopivassa tilanteessa. Säätyyppi tuntuu kuitenkin vaihtelevan jatkuvasti. Ei voi tietää minkä takin päälle laittaa ennen kuin juuri ennen lähtöä. En todellakaan ole jaksanut siirrellä heijastinta takista toiseen. Kiinnitin toiseen takkiin Erasmus-opiskelumainosheijastimen, jonka sain koulussa eka viikolla. Se on pieni pyöreä kankaanpala, jonka en usko auttavan auton alle jäämisen suhteen, mutta ehkä se riittää poliisille…

Kotona on erityisen vaarallista. Asunnossani on kylpyamme. Lupaan, että en mene humalassa kaatuilemaan suihkuun. Asuntoni pistorasioista puolet on irti, loppuihin on tungettu jakopaloja menneiltä vuosikymmeniltä. Yritän olla tökkäämättä sukkapuikolla pistorasiaan tai kiskomatta kokonaan irti niitä, jotka heiluvat. Jakopaloja en ole huomaavinanikaan. Keskellä olohuoneen lattiaa on periksi antava kohta. Olen jo monta viikkoa kiertänyt sen kohdan, koska olen pelännyt, että putoan siitä alakerran asuntoon. Keittiön hana on irti. Jonain päivänä siitä lentää vesi seinästä seinään, mutta sitähän ei vapaa-ajan vakuutus kumminkaan olisi korvannut. Tutorini pitää varmana, että asunnon omistaja ei ole vakuuttanut asuntoa.

Vakuutusyhtiön mukaan riskialttiita harrastuksia ovat esimerkiksi: vuori-, seinä-, kallio- tai jääkiipeily, jäätikkövaellus, taistelu-, kamppailu- tai itsepuolustuslajit, ilmailulajit kuten laskuvarjohyppy, riippuliito, varjoliito tai kuumailmapallolento sekä voimailulajit kuten painonnosto, voimanosto tai voimamiesurheilu. Voin yrittää pidättäytyä näistä harrastuksista marraskuun aikana. Tosin jäätikkövaellus saattaa olla väistämättä edessä jos joka toinen päivä sataa vettä ja öisin kumminkin, ennemmin tai myöhemmin, pakastaa.

Viron historiaa hiukan opiskelleena olen kuitenkin hieman huolestunut kansannousun mahdollisuudesta. Ei voi poissulkea sitä, että yhtäkkiä olen keskellä mielenosoitusta, suurkokoontumista tai laulujuhlia. (Juuri kun on vain pitämässä huolta omista asioistasi ja tekemässä ostoksia jossakin kaubamajassa).  Miten toimin? Taidan ottaa riskin ja jään paikalle. Sitä paitsi todennäköisemmin joudun putkaan kuin sairaalaan. Ja minullahan on puhelimeen tallennettuna Suomen Tallinnan suurlähetystön puhelinnumero. Koulun ohjeissa kun ulkomaille lähtevälle opiskelijalle sanottiin, että pitää ommella suurlähetystön puhelinnumero taskun sisäpuolelle kiinni ja pyytää välittömästi ottamaan yhteyttä Suomen suurlähetystöön mikäli joutuu tekemisiin paikallisen poliisin kanssa…

 

Turvallisia syyspäiviä sinne Suomeen !

 

JK. ”Sateenvarjo on kannettava hyötyväline, jota käytetään sateelta suojautumiseen. Sateenvarjo valmistetaan yleensä kiristämällä vedenpitävää kangasta tai muovia kokoon taitettavan metallikehikon päälle. Myös kevyempää lasikuitukehikkoa voidaan käyttää.”

Viro kuuluu mantereisen ja merellisen ilmaston siirtymävyöhykkeeseen (mahtaako Suomikin kuulua?). En tiedä minkälainen tämmöinen siirtymävyöhyke oikeastaan on, mutta ainakin täällä se näyttää tarkoittavan sitä, että sateenvarjo särkyy välittömästi kun sen aukaisee jossain muualla kuin eteisessä. Nyt on menossa kolmas sateenvarjo.