Suomen suvi on vaihtelevainen. Toisessa hetkessä paistaa aurinkoinen ja on helle ja seuraavassa sataa vettä saavista kaataen ja jyrisee ukkonen. Myöskin yksi kirjoittamaton sääntö on, että viikon hautovan helteen jälkeen kun minä köröttelen maalle, niin välittömästi alkaa sataa.. Tällä kertaa yritin huijata. Lähdin yhtäkkiä, en suunnitellut lähtöä päiväkaupalla ...ei auttanut... Me jouduttiin luopumaan myös telttailuhaaveista edellämainituista syistä. Kun juuri mökille tultuani soitin terassilta kaatosateesta sukulaiselle lähikaupunkiin, hän totesi ensisanoikseen: "Olet tullut mökille. Me huomattiin. Sataa nimittäin vettä.." Keli jatkui oikukkaana (välillä kyllä paistelikin) kolme yötä ja päivää, jonka jälkeen köröttelimme Elmon kanssa takaisin sivistyksen pariin.

Palaan siihen hetkeen kun olimme päässeet perille ja soittelin sitä puheluani sieltä terassilta... Elmo tutkiskeli ympäristöä ja minä annoin sen juosta, kun mökki sattuu olemaan saaressa, josta ei voi karata ja jossa ei ollut ristin sielua minun ja Elmon lisäksi. Täysin yllättäen Elmon juoksi laiturille ja hyppäsi laiturin päästä pommilla järveen !!!! (Laiturin päässä on noin kaksi metriä vettä). Minä juoksin kuin heikkopäinen laiturille (vesisateessa) ja huusin Elmoa uimaan rantaan -ei uinut. Se nimittäin ui pientä ympyrää laiturin päässä, ajatus ilmeisesti se, että samasta kohtaa ylös (sivuhuomautus: ei mahdollista). Sen silmissä oli keskivahva paniikki, minun silmissä vahva paniikki. Nostin niskasta koiran ylös, helpompaa kuin luulin.

Joku varmaan muistaa vielä, että Elmo putosi talvella Yyterissä jäihin... Joo, ei paljon naurata... Olin aika varma, että tähän nyt loppui Elmon kaikenlainen seurustelu veden kanssa. Väärässä kuitenkin olin. Ei siitä kuitenkaan uintiharrastajaa luultavasti tule. Kahlailu on edelleen jees. Tosin Elmo yrittää ensin järkeillä kaikki muut keinot miten esim. veden alle piilotetut kepit voisi saada kastumatta, kuten seuraava kuvasarja kertoo..

...ja kun muu ei auta...

Tavattiin myös Veeti, ihmislapsi 2,5v perheineen ja Aramis, saksanpaimenkoiralapsi 5kk perheineen. Meno ja meininki oli melkoista. Minun mielestä Aramiksella oli järkyttävän suuret tassut ja korvat -Elmon mielestä koko Aramis oli järkyttävän suuri.