Elmossa on joku myöhäsimurrosiän ahdistusoireyhtymä. Kun se oli pentu niin kirjoittelin täällä blogissakin epäileväni, että sillä on tarkkaavaisuuhäiriö tai joitain. Tarkkaavaisuus on kyllä sittemmin parantunut, mutta uusia oireita on tullut tilalle...

    Kuvassa meidän upeat lenkkeilymaastot

Näin äkkiä tulkittuna tapahtumien kulku on seuraava: ensin se ei ajatellut mitään. Se vain riehui täysillä, kuuntelematta, näkemättä. Sata lasissa. Nyt sen aivot on alkaneet toimia ja seuraukset on merkilliset. Ensinnäkin se pelkää nyt kaikenlaista. Esimerkiksi kaukosäädintä, katuharjaa, sateenvarjoa ja sähkökaappia. Toiseksi sille on alkanut tulla kummallisia kotkotuksia...

En halua edes kertoa kaikkea, mutta hyvänä esimerkkinä toimii siankorva-show. Kun Elmolle antaa kuivatun siankorvan, se kuljettaa sen keskelle olohuoneen mattoa ja pudottaa sen siihen. Sitten se istuu siihen viereen ja alkaa itkeä sille korvalle (haikeaa ja hiljaista itkua). Vähän aikaa surtuaan se kuljettaa siankorvan seuraavan huoneen matolle, istuu ja itkee taas. Kun tätä on jatkettu muutaman kerran, siankorva syödään pois ja se siitä.

Mutta niinkun mitä? Viettääkö se sen sian hautajaisia? En voi ymmärtää.

        Tässä kuvassa maailma on keikahtanut viinoon ja Elmo sekä vesi ovat liukumassa oikealle. Aatun tassu pitää.

Eilen uutisoitiin, että Ruotsissa Göötanmaalla tuulee puuskissa yli 30 metriä sekunnissa. Tänään tuuli oli saapunut tänne, joten vietiin nämä Länsi-Göötit Yyteriin ihmettelemään asiaa. Tuulen voimaa eivät kuvat kunnolla kerro, Elmoa ja Aatua ei pikkupuhuri häirinnyt mitenkään.

        Kummankin, sekä Elmon että Aatun ilme on kuvaava kun jäähileet tyrskivät herkissä paikoissa...