Vastauksia muutamiin kysymyksiin. Kyllä, asunnossa on sänky. Korter on muutenkin sisältä kodikas ja toimiva, vaikka ei kyllä heti tulisi mieleen kun taloa ulkopuolelta katsoo. Talo on 1960-luvun alkupuolella rakennettu (neuvosto-style), eikä sen ulkokuorta luultavasti ole korjailtu sen jälkeen. Rappaus tippuu sieltä sun täältä, maali on joku kellertävän harmahtavan sekoitus. Kerroksia on kolme ja asuntoja ehkä kolme per kerros. Rappukäytäväkin on ihan just jetsulleen sitä mitä seuraa, kun viisikymmentä vuotta kuljetaan, mutta kertaakaan ei korjata (tuskin edes siivotaan). Ikkunat on taloon vaihdettu ja sekalainen joukko ovia. Täällä tuntuu olevan yleinen tapa, että ulko-ovi on metalliovi (murtosuojausjuttuja?) ja sisäovet sitten jokaisen asukkaan oman valinnan mukaisia. Avaimet kyllä sitten ainakin tässä talossa on ihan yksinkertaisia abloy-avaimia, joten en tiedä sitten sen murtovarmuuden kanssa…

Asunto tosiaankin on kunnostettu, maalattu ja laitettu.  Ja talossa on kaapeli-nettisysteemi olemassa, kunhan se saadaan kytkettyä. Varsinainen netti alkaa toimia siis ehkä ylihuomenna, tällä hetkellä pelaan kännykän netin kanssa. Myös televisio alkaa näkyä ehkä samalla kertaa. Ulkomaalaisena oli niin monimutkaista saada sopimusta teleyhtiön kanssa, että se lopulta tehtiin korvaamattoman tutorini nimiin. Sama laulu on ilmeisesti myös sähkölaitoksen kanssa, joten odottelen tässä tarkennettuja toimintaohjeita asunnon omistajalta (sähkökin siis kumminkin on). Otin teleyhtiöstä peruskanavapaketin, joka kyllä jostain käsittämättömästä syystä sisältää kaksi eurosport-kanavaa (!) sekä lisähintaan, 50 senttiä per kipale /kk, kanavat YLE 1 ja YLE 2. Koti-ikävän tunnetta varmaan lisääkin tällä hetkellä se, että olen yksin tässä hiljaisessa asunnossa, kun ei ole edes telkkaria seurana rupattelemassa.

Varsinainen seikkailu on muutenkin vielä vähän jähmeissä vaiheissa. Koulussa menen käymään huomenna, mutta varsinainen kurssi alkaa vasta parin viikon päästä. Harjoittelu alkaa ehkä vieläkin myöhemmin. Hiukan on kummallista hengailla yksin toimettomana vieraassa kaupungissa, kun on tottunut pari edellistä vuotta touhuamaan työtä ja opiskelua yhtä aikaa ja muutamaa muuta asiaa siinä sivussa. Vanhassa kaupungissa tunsin itseni kuitenkin tänään ihan porukkaan kuuluvaksi, kun harhailin kartta kädessä muiden joukossa. Unohdin myös selvittää etukäteen millä linja-autolla asunnolle kuuluu palata, joten siinä melkein jo muodostui draamaa, mutta ilmeisesti Virun edestä pääsee melkein joka paikkaan, joten helpostihan se oikea suunta sitten löytyi. Samainen tutorini oli muuten hommannut minulle jo etukäteen paikallisliikenteen kortin tultuaan siihen tulokseen, että ulkomaalaisen on niin monimutkaista saada…

Ruokakaupassa olen käynyt nyt vuorokauden kuluessa ehkä kolme kertaa. Joka kerta siellä menee tuhottomasti aikaa, kun sieltä ei löydy mitään. Kyllähän täällä tavaraa on hyllyt notkollaan, mutta kun en ensinnäkään ymmärrä tuoteselosteista mitään ja toiseksi yllättävän erilaista on ruokatavara niinkin pienen lahden takana. Yhtäkkiä sitten hyllyssä on nenä edessä suomalainen tuote, jonka nimeä ei ole edes eestinnetty ! Ostin tänään mm. Marlin mustikka-mansikka sekamehutiivistettä ja Eldorado rypsiöljyä –selvällä suomenkielellä. Sinappia en löytänyt mistään, vaikka kiersin koko kaupan kahteen kertaan ympäri. Eikö täällä käytetä sinappia? Lisäongelman ruokahuollossa muodostaa se, että minulla ei ole täällä uunia eikä mikroaaltouunia. Ainoa lämmitysväline on siis sähköhella. Kunhan saan netin pelittämään kunnolla niin alan googlaamaan ohjeita, joilla tehdään helppoja keittoja.

Tässä siis nyt olen ja ihmettelen. Nähtäväksi jää tuleeko jatkossa kiinnostavampia päivityksiä… Head aega siihen saakka!