En tiedä ovatko viisaat sitä mieltä, että koiranpennulla ei olisi uhmaikää. No, Nitrolla on. Se ei anna ottaa itseään kiinni. Sisällä sen vielä saa ahdistettua johonkin nurkkaan, mutta pihassa... Antaa se toki ihmisen tulla noin metrin päähän ennenkuin hyppää pystyloikkaa pihamökin taakse.
Muutenkin oma tahto näkyy paitsi ilmeissä niin myös KAIKESSA TOIMINNASSA!!




Eikä sitä haittaa pätkääkään, vaikka kaikki muut menisivät sisälle ja se jätettäisiin yksin pihaan. Siitähän se hupi vasta alkaa; saa syödä mitä tahtoo risuista männynkäpyihin ja etsiä ulospääsytietä portista...
Edes Elmon perässä ei kannata juosta -se siitä fanittamisesta...



Jopa Elmo on nyt alkanut hermostua Nitroon. Eikä ihme, nimittäin Nitro rissaa Elmoa sietämättömästi näin ihmissilmään.
Elmo myös luikertelee syyllisen näköisenä paikasta toiseen, kun pentua kielletään. Ei oo helppoa ei.



Yritän tässä vaan nyt muistella, että menikös tämä vaihe ohi ennen murrosiän tuloa, vai onko tämä yhtä juhlaa nyt tästä eteenpäin...?

Tähän asti muuten olen ajatellut, että Nitrolla on huomattavasti vähemmän hauskoja ilmeitä kuin Elmolla, mutta nämä kaikki kuvat olivat yhden ulkoilun saldoa...



On se silti suloinenkin edelleen -mutta enemmän ja enemmän silloin kun se nukkuu...

Ps. Hiukan ärtynyt kirjoittelu johtuu siitä, että joudun kohta sen taas viemään ulos ja jahtausralli uhkaa taas alkaa. Ajattelin laittaa sille kaulapannan ja hihnan kaulaan; jos saisin astuttua hihnan päälle ennenkun se karkaa?
Eli kyllä tää taas tästä...