HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN AIKAA KAIKILLE ja erinomaisen mukavaa kevään odotusta.

Kun nyt ei kuulu erikoisia niin palataan vielä kerta tähän talviseen "draamaan." Alla oleva kirjoitukseni oli Länsigöötanmaanpysykorvayhdistyksen kevätlehdessä. Eli vielä kerran....

SNIPS SNAPS

-KASTROIDA VAI EI?

Ajattelin ensin kirjoittaa teille jalostuksesta, mutta siitä tuli mieleeni se, että ’snips snaps’ Elmo kastroidaan muutaman viikon päästä. Sitten ajattelin kirjoittaa terveystutkimuksista, mutta siitäkin mieleen tulee, että kohta ei sitten tarvitse enää pelätä vakavia eturauhasesta alkavia sairauksia. Näin ollen havaitsen kirjoittavani uroskoiran kastroinnista ja suurista tunteista joita se herättää.

Siis ihan oikeasti. Ainakin kun kysymyksessä on tällainen uusavuton kaupunkilainen, joka ei ole tottunut minkään eläimen kastroimiseen tai kuohitsemiseen tai ruunaamiseen tai mitä kaikkia kamalia termejä sitä kuuleekaan. Minulle ne on vaan ne Elmon hauskat karvapallot, joiden kuuluu roikkua siellä takana. Huomaan jopa ajattelevani, että miltähän siitä raukasta TUNTUU sitten, kun sillä ei enää ole kiveksiä ja tietenkään koira ei ajattele, että miltä siitä tuntuu, mutta mistäs sen IHAN OIKEASTI tietää mitä se ajattelee ja tuntee?

Asiaan liittyy monia eri puolia. Monenlaisten tunteiden lisäksi vastuuntuntoinen koiranomistaja miettii myös muita seikkoja. Esimerkiksi sitä, että onko tämä reppana sukunsa viimeinen? Mikä sen jalostusarvo on? Jos yhdelläkään sisaruksella ei ole pentuja niin urostahan pitäisi käyttää jalostukseen, kun on näin pienestä rodusta kyse.

Jos jalostusarvoa ei suuremmin ole niin onko sitten eettisesti oikein kastroida koira esimerkiksi pelkästään siksi, että toivoo sen luonteen helpottuvan? Uroskoiran kanssa eläminenhän ei ole aina ihan helppoa jos se on sitä kovaäänistä äijätyyppiä, joka ulvoo yöllä, kun seutukunnalla on juoksuisia tyttöjä ja tai jos se on sitä ”vähänkö-kova-jätkä” –tyyppiä, joka yrittää käydä jokaisen vastaantulevan uroksen kimppuun lenkillä. Saako siis ajatella omaa mukavuuttaan?

Paljon vakavampaa lienee se jos uroksella on hormonaalisia eturauhasvaivoja. Vaikuttaa hiukan siltä, että gööteillä ei ole tapana pieniä kipujaan näyttää. Niinpä monesti urosgöötin eturauhasvaivoista ei ole paljoakaan vihjeitä nähtävillä; joskus koira venyttää selkäänsä, voi tulla kakkaamisvaivoja tai veristä virtsaa. Hormoonipiikki auttaa tilapäisesti, mutta varsinkin kaupungeissa asuttaessa vaiva saattaa uusiutua nopeasti. Luontaistuotteista voi myös olla apua.

Lopulta jos vaivat uusiutuvat tulee kuitenkin kysymykseen kastraatio, koska eturauhasvaivat voivat muuttua pahanlaatuisiksi.

Terveydellä ei voi leikkiä. Kastrointipäätös on helpompi tehdä terveyssyistä, kuin esimerkiksi siksi että on ärsyyntynyt koiran ulvontaan tai siksi, että haluaa käyttää koiraansa koiranäyttelyissä.

Nyt onneksi tämän vuoden alusta on voimaan tullut uudet näyttelysäännöt (koeajalla?), jotka mahdollistavat sen, että koiranäyttelyihin voi myös kastroidun uroksen viedä.

Minä olen nyt työstänyt kastrointiasiaa oman koirani kohdalla monta kuukautta. Iso helpotus oli, kun sain päätöksen tehtyä ja ajan toimenpiteelle varattua. Sen jälkeen olen alkanut suurin tuntein totutella ajatukseen, että kohta ei enää metsälenkillä heilahtele pallot villahousujen välistä, kalkattele suloiset kulkuset, kilise sukukalleudet…