Remontissa menossa nyt 13 päivä –tai oikeastaan viidestoista, koska remppamies kävi myös viikonloppuna (ihan nopeasti vaan molempina päivinä lisäämässä kosteuseristystä). Joka päivä homma edistyy ja joka päivä minua väsyttää enemmän. Johtunee siitä, että kolmivuorotyöläinen on tottunut nukkumaan niinä aamuina, kun on iltavuoro tai vapaapäivä. Aamuvuoroaamuina kun kello kilahtaa jo viiden jälkeen. Nyt ei voi nukkua, kun remontti on noin kolmen metrin päässä sängystä.


Olen siis opetellut heräämään viisi minuuttia ennen miesten saapumista paikalle, mutta mitään säkenöivää keskustelua on turha odottaa. Luulen, että Remppamies on oivaltanut kuvion aika hyvin, koska nykyään tullessaan se kajauttaa eteisessä kuuluvan: ”HUOMENTA” ja jatkaa sitten vastausta odottamatta työmaalleen. Menen sitten keskustelemaan ne olennaiset asiat, kun olen ensin juonut pari mukillista kahvia.


Nyt loppuviikosta koittaa uusi vaihe remontissa –tai siis tässä: ”elämää paukkeessa ja purussa” – kun minulla on yövuorot. Esitin Remppamiehelle, että jos se pitäisi vapaapäivän minun yövuorojen välisenä nukkumispäivänä. Se nosti kulmakarvojaan korkealle ja katseli minua aika hämmästyneenä. Onhan näitä nähty; yksityisyrittäjiä, jotka ei tiedä mikä on v-a-p-a-a-p-ä-i-v-ä. Vähän aikaa mietittyään se selvästi keksi pari-kolme työmaata, joille se voi mennä askartelemaan v-a-p-a-a-p-ä-i-v-ä-n-ä-ä-n… Ei siis ongelmaa. Univaje ei pahene yövuoroista toisin kuin yhtäkkiä luulisi. Niin se on elämä mennyt omanlaisekseen.


Meillä on muuten huolehdittu tuosta työpaikkaliikunnasta tämän remonttihenkilöstön osalta. Aina aika-ajoin Remppamies nimittäin joutuu kirmailemaan pitkin pihaa karanneen koiran perässä tupakka toisessa ja kännykkä toisessa kädessä. Se taas johtuu siitä, että on nyt pidetty koiria työpäivien aikana pihassa aitauksessa (aitaus aitauksessa, kun pihaakin kiertää aita) ja Remppamies on luvannut soittaa jos ne on väärällä puolella aitaa (siis sitä sisempää). Ystävällinen luonne kun on, niin yrittää se itse juoksemalla saada niitä ensin kiinni.

Nyt näyttää siltä, että noin joka kolmas päivä jompikumpi koirista päätyy päivän kuluessa aitauksen väärälle puolelle. Jos ulkopuolelle joutunut on Nitro on seurauksena se, että ne haukkuvat toisiaan aidan molemmilla puolilla. Elmo siksi, kun sitä ottaa päähän, että Nitro on karannut ja Nitro siksi, kun se ei osaa mennä takaisin sinne aitaukseen…

 

”Remonttipäiväkirjasta:

Olen jo pitkään toivonut tilaisuutta kirjoittaa ” ihan jostain muusta”. Saunaremontti antaa minulle täydellisen tilaisuuden pitää taukoa koirablogin ähertämisestä ja heittäytyä nautiskelemaan kirjoitusharrastuksesta vähän eri muodossa. Remontti kestää Remonttimiehen arvion mukaan ”noin kuukauden” eli siitä päätellen tämä tilapäisjärjestely päättyy syksyn värikkäiden lehtien havinaan (tai viimeistään joulun korvalla), jonka jälkeen palaan takaisin JätkänPätkien arkeen.”

                                                                                                     

- Sirkku