Katselen olohuoneen ikkunasta ulos -PAM. Maiseman peittää –PAM- läpinäkymätön harmaa sadeverho. PAM- piha-aitauksessa ei näy mitään liikettä. Siellä ne on Sirkun pienet koiraparat –PAM, PAM- ulkona kamalalla koiranilmalla –PAM. Kyl niin surkkiaa on. Onhan niillä siellä pihavarasto ja terassi, jotka on sateensuojia ja häkki ja pari omaa peittoa, mutta silti… PAM.

Jaa, että mikä paukkuu? Nyt on katto- ja seinäpaneeleitten laittamispäivät. Joku helkkarin naula- tai niittipyssy ampuu aamusta iltaan (myös viikonloppuna). Laukaukset ovat tietysti liikaa Elmolle, mutta ne alkoivat olla liikaa myös Nitrolle, joten raukat joutuivat ulos turvaan hermoromahdukselta, vaikka ihmisillä on vapaapäivä ja ollaan kotosalla.

Kyllä on ollut kamala lauantai. Minä en ole hankkinut koiria pidettäväksi ulkona. Minä olen hankkinut koirat, jotta ne sateisena lauantaina käpertyvät sohvalle viereeni; toinen toiselle ja toinen toiselle puolelle *huokaus*

Jos nyt lakkaa tunteilemasta niin tosiasiassa tämmöinen armeijatyyppinen äijämeininki tekee TODELLA hyvää varsinkin Nitrolle, joka yrittää kietoa minua tassunsa ympärille ja vähän siinä jopa onnistuukin. Nitro on saanut vähän liikaa lässytyksiä ja huomiota.

Se on nyt JÄÄKAUSI –beibe.

 

”Remonttipäiväkirjasta:

Olen jo pitkään toivonut tilaisuutta kirjoittaa ” ihan jostain muusta”. Saunaremontti antaa minulle täydellisen tilaisuuden pitää taukoa koirablogin ähertämisestä ja heittäytyä nautiskelemaan kirjoitusharrastuksesta vähän eri muodossa. Remontti kestää Remonttimiehen arvion mukaan ”noin kuukauden” eli siitä päätellen tämä tilapäisjärjestely päättyy syksyn värikkäiden lehtien havinaan (tai viimeistään joulun korvalla), jonka jälkeen palaan takaisin JätkänPätkien arkeen.”

                                                                                                  

- Sirkku