Olen kasvanut pienessä Keski-Suomalaisessa kaupungissa jossa kulki yksi linja-auto. Se kävi viereisessä pikkukaupungissa kääntymässä, oli puolelta siellä ja tasaalta täällä. Sittemmin olen päätynyt elämään vähän isompaan kaupunkiin, jossa menee monennumeroisia linja-autoja, mutta ei niitä kuitenkaan niin usein mene, että niillä voisi hoitaa esimerkiksi työmatkat. Niinpä Tallinnan julkinen liikenne onkin avannut minulle ihan uuden maailman. Pääsen käytännössä kulkemaan täällä minne tahansa, milloin tahansa.

Ensin on kuitenkin hommattava jonkinlainen piletti. Siinä helposti on komplikaatioita. Ei se helppoa maalaiselle silti ole Helsingissäkään, joten ei tämä nyt ainutlaatuista täällä ole. Minulla on vihreä kortti, jolla saan ajella mielin määrin, mutta ellei tutorini olisi sitä minulle hankkinut, niin kyselisin varmaan edelleen kulmilla, että mistä niitä lippuja saa. Olen ollut havaitsevinani, että myös bussikuskille voi antaa rahaa, mutta tällöin on oltava tasaraha –mikä se sitten ikinä onkaan. Vihreä korttini on ladattava kerran kuukaudessa. Olen hieman epätietoinen missä ja miten tämä tulee tapahtumaan. Syytä se kuitenkin ladata on, sillä linja-autoissa on tarroja, joissa lukee: ”Kas sul on pilet?” ja perässä 40 euron sakkosumma…

Linja-autoja kulkee paljon. Erinumeroisia, eri vuosikymmeniltä olevia ja enemmän tai vähemmän myöhässä olevia. Aamulla ja iltapäivällä linja-autot ovat kattoon saakka täynnä. Istumapaikkoja on vähän yli kolmekymmentä, seisomapaikkoja vähän yli viisikymmentä. Näin lukee tarrassa kuljettajan yläpuolella. Joskus linja-auton etulasissa on iso pahvikyltti, jossa lukee jotain. En tiedä mitä, mutta silloin kuljettajan vieressä seisoo äkäisen näköinen mies. Tämä linja-auto tulee paikalle aina myöhässä. Olen arvellut, että äkäinen setä on joko lipuntarkastaja tai ajo-opettaja (luulen, että täällä on pakko kouluttaa koko ajan uusia bussikuskeja).

Linja-autossa on kuumaa ja ahdasta (ja usein haisee myös pahalta). Kuljettaja ajaa autoa t-paita päällä. Sateisina syyspäivinä linja-autossa on kuumaa, ahdasta, kosteaa ja haisee perushajun lisäksi märille vaatteille. Odotan mielenkiinnolla matkoja talvivaatteissa. Linja-autosta poistutaan joko ”vajuttamalla nuppu” tai siirtymällä oven viereen, jolloin kuljettaja tietää toiveestasi poistua kulkuvälineestä. Käytännössä bussi pysähtyy ihan jokaikisellä pysäkillä joka tapauksessa. Minulle, henkilöautoilevalle suomalaiselle, välimatkat ovatkin täällä ihan eri asia kuin kotona. Kolmen kilometrin matkaan bussilla menee 15 minuuttia, paitsi jos pitää vaihtaa linja-autoa välillä jolloin siihen voi mennä 40 minuuttia.

Noin viikossa opin linja-autoetiketin. Systeemit ovat aika selkeät. Virolainen on hyvin samankaltainen kuin Suomalainen mitä tulee sosiaaliseen reviiriin. Älä kosketa, älä katso päin, älä hymyile. Istu mahdollisimman kaukana muista. Bussissa mies ei voi istua naisen viereen eikä nainen istu miehen viereen (paitsi jos se on tuttu, kai). Jos mies on tarpeeksi vanha hän voi istua myös naisen viereen. Tällöin ilmeisesti on sanaton yhteisymmärrys miehen vaarattomuudesta (?) Jotkut naisihmiset (usein hieman varttuneemmat) istuvat käytävänpuoleiselle penkille niin ettei ikkunapaikalle pääse istumaan kukaan. Vanhoille ihmisille ei anneta istumapaikkaa paitsi äärimmäisissä tilanteissa. Onhan se hyvä ikäihmisten tasapainoaistin kannalta, että saavat tämmöistä ilmaista hyötyliikuntaa.

Sitten kulkee myös tramm ja troll. Tramm on raitiovaunu. Niistä monet ovat suloisia peltilaatikoita suoraan ehkä kuuskytluvulta? Ajattelen aina vanhanaikaisia lasten leluja kun näen tram-vaunun. En tiedä vielä onko niissä suloista matkustaa. Ei ole sattunut reitille. Troll on johdinauto eli se eroaa tramista siten, että kun tram kulkee kiskoilla, ajelee troll pyörillä. Trollin katollakin on kuitenkin ”tuntosarvet” joilla se on yhteydessä sähisevään ja rätisevään sähkökaapeliin. Olen ajellut trollilla. Pääsin uudempaan malliin. Kun troll pysähtyi liikennevaloihin, se hiljeni kokonaan, ei kuulunut kuten bussissa, moottorin ääntä. Aavemaista ja jännää. Metroa Tallinnassa ei ole, eikä sille kai ole tarvettakaan. Yksityisautoilua on runsaasti. Monilla Tallinnalaisilla on kallis ja hieno auto (ja suuri laina sanoo tuutorini).

Taksia en ole vielä tarvinnut tulopäivän jälkeen. Sen taksin sain sataman ulko-ovelta. Taksi tarkoittaa eestinkielessä mäyräkoiraa. Taksia taas tarkoittaa takso. Suomenkielessä mäyräkoira on pahvinen kaljalaatikko. Kun juo tarpeeksi monta olutta, ei enää voi käsittää mitä pitää huhuilla, jotta tulee se taksi, jolla pääsee kotiin. Toisaalta jos tulee se mäyräkoira-taksi, niin sekin on hauskaa tai jos tulee kalja-mäyräkoira, niin ei ole kiire kotiin ollenkaan… Vai miten se meni?