Me yritämme viettää tänään Hälläväliä -päivää. Suosittelemme kaikille. Idea on siinä, että yhden päivän ajan unohdetaan kaikki asiat Mitä Pitää ja Miten Kuuluu ja On Pakko. Hälläväliä -päivänä saa tehdä mitä vaan kunhan ei kouluta koiraa, stressaa tulevista näyttelyistä, töistä, siivouksista tai muustakaan tuiki tärkeästä.

Meillä oli hyvä alku Hälläväliä -päivälle kun keksimme lähteä metsään teemalla: silitä, kehu, rentoudu ja nauti auringosta. Huomasin taas miten mukava pieni koira minulla on, kun en yritä suorittaa sen kanssa mitään. Joskus tuntuu, että Elmon kaksi ensimmäistä (vielä vähän vajaat) vuotta ovat kuluneet koulutuksen ja suorittamisen merkeissä sekä ulkomuototuomareiden mielipiteitä lueskellessa. Hölmöähän semmonen on !

Hälläväliä -päivänä huomaan, että Elmo on vielä ihan kesken. Jos viisaat kirjat eivät sanoisi, että uroksen murrosikä on ohi 1,5-vuotiaaksi mennessä niin väittäisin, että sillä on se edelleen. Elmo kehrää kun kissa (?!) kun kehun ja silittelen sitä. Pienestäkin moitteesta häviää kaikki itsetunto. Toisaalta ennen 100-prosenttinen luoksetulo on nyt ehkä 50 % luoksetuloa ja jos paikalla on juoksussa olevat tyttökoira niin saan heittää sitä vaikka lihapullalla silmään eikä se silti sitä huomaa.

Hälläväliä -päivänä huomaan, että Elmo renotutuu ja alkaa hymyilemään, kun olemme metsässä kahdestaan, enkä pompota sitä mihinkään suuntaan. Mikähän meissä ihmisissä on, kun tämä elämän suorittaminen pyrkii käymään välillä niin totiseksi, että kaikki hauskuus unohtuu?