Ilmeisesti yksi kappale on kirjoitettava kulttuurishokista. Kulttuurishokinhan saa vaikka muuttaisi vain Suomen sisällä. Mahtaako niin rutinoitunutta maailmanmatkaajaa ollakaan, joka ei sitä saisi ulkomailla? Kulttuurishokki tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin.

Kulttuurishokki jaetaan eri vaiheisiin, joista ensimmäinen on kuherruskuukausi josta edetään ärsytyksen, väsymyksen ja masennuksen kautta sopeutumiseen. Turisti ei välttämättä saa kulttuurishokkia, koska hän tietää palaavansa kotiin suhteellisen pian ja / tai turistimatkan aikana vielä eletään kuherruskuukautta, jolloin innostus nähdä ja kokea tapahtuu kulttuurista ulkopuolisen tarkkailijan silmin.

Olen muuttanut aika monta kertaa elämässäni ja jollakin lailla kuvittelen jo tuntevani itseni. Näin ollen se miten kulttuurishokki minulla suunnilleen ilmenee on tiedossani, mutta ei muuta sitä tosiasiaa, että silti huomaan istuvani matkustajan paikalla katselemassa maisemia, kun tämä juna lähtee liikkeelle… Kulttuurishokki on jotenkin epämääräinen juttu, mutta huomasin, että tunnetiloja onkin helpompi kuvata Jet lagin termein, joten tässä tulee…

 

1.  Aikaerorasitus eli jet lag aiheutuu matkustamisesta usean aikavyöhykkeen yli. Pahempi aikaerorasitus tulee matkustamisesta itään kuin lähteen.

No niinpä. Ensinnäkin Viroon tuleminen on siirtymistä usean aikavyöhykkeen yli. Minulla on joka päivä kummallinen tunne siitä, että olen palannut lapsuuteni 1970-luvulle. Rakennukset näyttävät siltä, vanhojen ihmisten vaatteet näyttävät siltä ja tässä kaupungissa on joku ominaishaju, joka muistuttaa sekoitusta puiden palamisesta ja ruuanlaitosta. Kirpputorilla muuten myydään niitä DDR:ssä valmistettuja peltileluja, joita Suomesta sai 70-luvulla. Tallinna onkin jotenkin hämmentävä sekoitus vanhaa ja uutta, modernia ja keskiaikaista, korjaamatonta ja korjattua, likaista ja puhdasta, rikasta ja köyhää.

Jet lag on pahempi itään päin matkustettaessa… Noh, jos nyt ihan oikeasta kartasta katsotaan niin Tallinnahan ei ole Helsingistä katsottuna oikeastaan idässä päin, mutta täällä on n. 30 % venäläisvähemmistö, joka näkyy ja kuuluu katukuvassa ja lisää tunnelmaa siitä, että on matkustettu enemmän kuin vähän itään. Näin ollen linja-autoissa, kaduilla ja kaupoissa kuulee koko ajan venäjänkieltä –paitsi jos menee vanhan kaupungin keskustaan, jossa kuulee melkein pelkästään suomenkieltä. Venäjänkieliset myös tuntuvat olettavan, että koko muu maailma puhuu myös venäjää. Olen hymyillyt useita kertoja leveästi turkkiin pukeutuneelle, meikatulle, korkeissa koroissa kulkevalle naiselle, joka kysyy minulta jotain linja-autopysäkillä, uimahallissa tms. venäjäksi. Kun he huomaavat että en ymmärrä, eivät he koskaan kysy mitään englanniksi.

 

2.  Tyypillisiä aikaerorasituksen oireita ovat aamu- tai iltaväsymys, katkonainen yöuni, yleinen huono olo, keskittymiskyvyn heikentyminen ärtyisyys ja ruumiillisen suorituskyvyn heikkeneminen.

Ensimmäisen viikon aikana ryntäilin paikasta toiseen, sitten tajusin, että minun ei tarvitse parissa viikossa nähdä kaikkea. Kulttuurishokin lisäksi kärsin myös kulttuuriähkystä. Turistiasetus aivoissani on nyt muuttumassa ”olen täällä koko syksyn” –asetukseen. Toisella viikolla olinkin paljon enemmän asunnollani. Aikaerorasituksen, kuten varmaan kulttuurishokinkin, parasta hoitoa ovat kuitenkin liikunta ja auringon valo. Niinä päivinä kun ei sada olenkin yrittänyt kulkea ristiin rastiin kaupunkia. Väärä takki tuli kyllä reissuun mukaan kun se taskuun ei mahdu kartta kunnolla (ja kartta kädessähän minä en kulje), joten eksyilyä tapahtuu…

Alussa myös nukuin huonosti uudessa ympäristössä. Edelleen olen koko ajan väsynyt –niin aamu- kuin iltaväsymystä ilmenee. Välillä ilmenee myös aamupäivä- ja iltapäiväväsymystä. Aivot ovat niin ylikierroksilla koko ajan, että on vaikea muistaa mitä tapahtui eilen tai edes tänä aamuna. Koulutehtävien tekeminen on hankalaa, kun keskittyminen pieneenkin tehtävään tuntuu ylivoimaiselta. Ruumiillisen suorituskyvyn heikkenemisestä voin sanoa vain tämän: te jotka olette tehneet kolmivuorotyötä; se tunne yövuoron jälkeen…

 

3.  "Aika kulkee kahteen suuntaan ja kaksinkertaistaa ulkomailla vietetyn ajan. Aika kulkee ulkomailla ja Suomessa eri suuntiin."

Aika on kummallinen käsite. Minusta tuntuu, että olen ollut täällä kuukausia, toisaalta viikot vilahtavat nopeasti. Näinhän se aina on, mutta jollakin tavalla ajan kulumisessa täällä ”vaihdossa” on myös tällainen abstraktimpi puoli kuin normaalisti. Aika ei kulu samassa järjestyksessä. Tapahtumat tapahtuvat toisiaan seuraavana ketjuna ja aika raksuttaa siinä sivussa kovaäänisesti kuten pieni Stalinin kuvalla varustettu herätyskello (näin sellaisenkin siellä kirpputorilla).

Aika myös jotenkin liittyy vahvasti arkielämään ja mukavuusalueeseen. Aika on sitoutunut tiukasti arjen menoihin. Tiedämme tarkalleen monelta pitää lähteä kotoa, että ehtii ajoissa töihin, kuinka kauan ruokakaupassa menee aikaa, mihin aikaan posti jaetaan meidän taloon, moneltako säätiedotus tulee televisiosta tai kuinka kauan kestää, että minun liedelläni kiehuu litra vettä. Kun normaalirutiinit otetaan pois, muuttuu myös ajanhallinta epävarmemmaksi.

 

Lopuksi: Saatan sortua moniin stereotypioihin kirjoittaessani. Luotan kuitenkin ystävieni huumorintajuun ja älyyn sen suhteen, että he tietävät minun tietävän, että tiedän tämän maan olevan yhdistelmä monia asioita. Samoin kuin meillä Suomessakin, ihmiset ja asiat eivät ole yhdestä puusta. En olisi tullut tähän maahan jos en olisi aidosti kiinnostunut siitä miten ihmiset täällä elävät. Ensi viikolla alkaa koulu ja sitten sukelletaankin taas vähän erilaisiin asioihin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin !