Nyt ei ole aitaa. Ei ole ei ja jokaiselle pissille koirat pitää viedä hihnan päässä. Yritin muistella aikaa, jolloin asuin ensimmäisen koirani kanssa kerrostalossa. Kai minä silloin käytin sitä hihnan kanssa ulkona? Miksen muista mitään? Joka tapauksessa odotamme nyt kauhunsekaisella jännityksellä, että kuinka kauan mahtaa mennä ennenkuin uusi ja upea aita on pystyssä. Sittenhän se pitää vielä tietysti maalata moneen kertaan. Ja vajaankin on vielä sähköt vetämättä ja ikkunanpuitteet maalaamatta toiseen kertaan. Ja... Emmää.

Itseasiassa koko pieni piha on kirjaimellisesti kuin pommin jäljiltä. Tässä vaiheessa loppukesää pitäisi jostain repiä se hirmuinen riehunta, jolla piha tasataan, raivataan ja mahdollisesti istutetaan jotain nurmikonsiementäkin. Miten se nurmikko muuten saa rauhassa juurtua, kun on kahdeksan tassua joissa on 36 kaivamiseen suunniteltua kynttä? En ole toistaiseksi viitsinyt mennä tekemään pihaan yhtään mitään, koska jokatapauksessa koko rakentaminen on vielä kesken, eikä rakennusmiehet tunnu oikein ymmärtävän istutuksien suojelua ja muuta sen sellaista.

Tähän kuvaan se kiteytyy koko: EMMÄÄ-juttu: aita puuttuu ja viheriöivän nurmikentän ja kukkaistutusten tilalla on kuutiokaupalla "ylijäämäsoraa"... *huokaus