Kuvissa kaksi kärpästä Yyterissä.

Arjen luovuus lisääntyy potentiaalisesti, kun hankkii useamman koiran. Näin on käynyt ainakin meillä. Kekseliäisyyttä vaaditaan jatkuvasti esimerkiksi, kun kaksi koiraa saa aikaan kalabaliikin pienessä eteisessä lenkille lähdettäessä tai kun jommankumman kanssa pitäisi treenata perustottelevaisuutta ja toinen riehuu lelujen kanssa edessä, takana ja päällä.

Viimeisin keksintökukkanen suoritettiin, kun Elmosta alkoi lähteä pohjavilla. Ei ollutkaan enää mitenkään helppoa harjata koiraa, kun pienempi tunki kuononsa harjaan, harjaajan käteen, Elmon silmään, Elmon korvaan jne. jne.

Mietintätauko siis. Samaan aikaan Nitron kanssa pitäisi treenata haukkumatta olemista (huokaus). Sille on tullut ärsyttävä tapa esittää "komennushaukkua" aina silloin, kun joku asia ei tapahdu tarpeeksi nopeasti. Mietintätauko jatkuu.

Ratkaisu alkaa kehittyä. Koska Elmo on myöskin hiukan hoikassa kunnossa tällä hetkellä ei lisäsapuskan saaminen silloin tällöin haittaa. Niinpä jysäytin kolmen kilon penturuoka-astian keskelle keittiön pöytää. Elmon nakkasin pöydälle ruuan viereen ja asetelma oli valmis. Sain rauhassa harjailla Elmoa, joka välillä katselee keittiön ikkunasta ulos ja välillä herkutelee Nitron ruualla (joka siis tietysti on parempaa kun oma ruoka).

Asia, jota ette ehkä heti hoksanneet on se nerokas havainto, että nyt siis Nitro istuu ja pomppii pöydän vieressä -ja komentaa kuuluvasti. No, ei se tietenkään nerokasta ole, mutta se on, että samalla kun harjailen Elmoa niin aina välillä palkitsen ruokanappulalla Nitroa, kun se on HILJAA!

Tätä harjoitusta toistelemme nyt siis parin päivän välein. "Konstit on monet sano mummo kun kissalla pöytää pyyhki..."