Minusta Remonttimies on mystinen, lähes tarunomainen hahmo. Niitä näkee joskus, mutta yleensä vain kaukaa. Perinnetieto tietää, että niissä on Hyviä ja Pahoja –vai oliko se huonoja? Remonttimies tekee taikoja kuten virkaveljensä velhokin silloin kun on hyvällä tuulella; muuttaa kelvottoman talon linnaksi tai romahtamaisillaan olevan saunan kylpyläksi. Jos Remonttimiehen suututtaa, saattaa päälleen kirouksen moniksi tuleviksi vuosiksi. Talossa kasvaa home ja katto vuotaa ja sen sellaista.  Remonttimiesten ammattia verhoaa suuri salaperäisyys. Välillä epäilen, etteivät ne haluakaan paljastaa mitä kaikkea He voisivat halutessaan tehdä, jotta tyhmät ihmiset pitäisivät toiveensa vaatimattomina.

Niinpä silloin kun huomaa omassa Talossaan vikoja, jotka välttämättä vaativat Remonttimiehen kutsumista paikalle, on edessä vakavat paikat. Minäkin siis yritin vuosia korjata Taloa maalarinteipillä, mutta väistämättä nyt on tultu tilanteeseen, jolloin on vakavoiduttava ja lähestyttävä nöyrästi hattu kourassa Remonttimiestä. Sauna ja kylpyhuone eivät enää voi odottaa.

Mutta mistä niitä löytää? Kuka idiootti etsii Remonttimiestä puhelinluettelon keltaisilta sivuilta? Juttuja kuulee kaikenlaisista helppoheikeistä ja huijareista, jotka ovat naamioituneet remonttimiehiksi ja vieneet ihmisiltä rahat. Epätoivoiset tilanteet vaativat epätoivoisia tekoja. Ei pidä nauraa ihmisille, joille näin on käynyt. Kaikkihan kuitenkin tietävät, että oikeita Remonttimiehiä on harvassa ja heidän tavoittamisensa saattaa vaatia salaperäisiä ja kummallisia tekoja (myötäpäivään kaurapellossa ympyrän kävelemistä kuutamoyönä tai muuta sellaista luulisin).

Nostan hattua kaikille, jotka ovat tässä kunnioitusta herättävässä tehtävässä onnistuneet. Minäkin olen melkein.

Tai siis tavallaan. Meillä on nimittäin Remonttimies käynyt tekemässä pienen rempan puolitoista vuotta sitten ja siitä lähtien olen yrittänyt saada Remonttimiestä tulemaan uudelleen töihin meille. Remonttimies on käynyt pari kertaa, murahdellut uhkaavasti, raapinut päätään ja lähtenyt pois lupaamatta mitään. Olen yrittänyt varovasti herättää Hänen kiinnostustaan luhistumassa olevaa saunaa kohtaan. Toisaalta olen sanonut lauseita kuten: ”Mikä vaan sopii” tai ”Teet ihan niinkun parhaaks itse näet” ja toisaalta olen yrittänyt maalailla mahdollisuuksia ja sopivia haasteita hymisten tyyliin: ”Persoonallinen ja omaperäinen” tai ”Tähänhän sais rakennettua vaikka mitä”.

Vaikeus on vain siinä, että koska kunnioitan ja jopa hieman pelkään remonttimiehiä niin en ole koskaan oikein varma mitä niille uskaltaa sanoa. Pienin paha kai olisi vaikuttaa idiootilta ehdottelemalla joitain täysin naurettavia asioita. Näen silmissäni kuinka Remonttimies imitoi minua jossakin hämärässä remonttimiesten yhteisessä taukotilassa räpyttelemällä silmäripsiään, koputtelemalla seinää ja sanomalla: ”Eiks tätä seinää vois siirtää puol kierrosta niinku tonnepäin?” –ja sitten ne nauravat kaikki porukalla. Ei se mitään. Ei haittaa ollenkaan, kunhan tulee tekemään meille sen remontin. Pahempaa olisi jos onnistuisin sanomaan jotain niin typerää, että Remonttimies päättäisi, että jossakin muualla on ehdottomasti parempi urakka tarjolla.

Pelkään, että menin liian pitkälle, kun lähetin viime viikolla tekstiviestin Remonttimiehelle, jossa ilmoitin vihjailevasti että kaakelit on jo valittuna ja silleen.

Toisaalta olen myös alkanut ajatella, että ehkä olin silloin vuosi sitten liian tungetteleva, kun keitin jatkuvasti kahvia ja hyvä kun en omenapiirakkaa tuputtanut –ihan vaan, että se olisi hyvin viihtynyt (eikä langettanut kirousta sille pyykinhuoltotilalle jota se silloin teki).

Synkkä epäluulo nostaa päätään. Pian koittaa se aamu, jolloin pesuhuoneen ovelle on laitettava kyltti: ROMAHTAMISVAARA – POISTETTU KÄYTÖSTÄ.

 

”Remonttipäiväkirjasta:

Olen jo pitkään toivonut tilaisuutta kirjoittaa ” ihan jostain muusta”. Saunaremontti antaa minulle täydellisen tilaisuuden pitää taukoa koirablogin ähertämisestä ja heittäytyä nautiskelemaan kirjoitusharrastuksesta vähän eri muodossa. Remontti kestää Remonttimiehen arvion mukaan ”noin kuukauden” eli siitä päätellen tämä tilapäisjärjestely päättyy syksyn värikkäiden lehtien havinaan (tai viimeistään joulun korvalla), jonka jälkeen palaan takaisin JätkänPätkien arkeen.”

                                                                                                 

- Sirkku