Nitro 6kk tönötyskuva mallia: "kieli poskessa"

            Elmo 2v 9kk tänään hyvin asiallisena...

Kun havahtuu vapaapäivänä huomaamaan, että ulkona paistaa aurinko, räystäästä lirisee vesi ja on +4 astetta lämmintä, on melkein välttämätöntä lähtetä pitkälle lenkille koirien kanssa. Autoa ei ollut tänään käytössä, joten patikoimaan lähdetään siis kotiovelta, mikä tarkoittaa sitä että ollaan keskella asuma-aluetta.

Metsien tai peltojen löytäminen taajama-alueelta ei ole mitään leikin tekoa. Tällä kertaa minulla oli kuitenkin suunta selvillä. Kun ensimmäinen kilometri oli kävelty asfalttitien reunaa, jossa ei ole jalkakäytävää yritin miettiä mitkä ne kaikki kaupungissa asumisen hyvät puolet taas olikaan... Koirat alkoi olla kaulaa myöten kurassa ja Nitro haluaa tervehtiä kaikki vastaantulevat jalankulkijat, pyöräilijät ja rekat. Elmo sen sijaan ei tervehdi ketään kun on kerran lenkille lähdetty vaan painaa neliveto päällä ja kuono maassa eteenpäin.

Ensimmäisen asuma-alueen jäädessä taakse totean, että edessä on pelto ja pellonpiennarta kulkee kärrypolku, jota en koskaan ole huomannut. Sinne siis ja koiratkin pystyi päästämään irralleen -loistavaa! Kärrytie jatkui peltojen väliä kohti seuraavia talorykelmiä, joten vaihtelimme aina välillä suuntaa tarkoituksena pysyä keskellä ei mitään.

Onnistuimme pysymään niin hyvin "keskellä ei mitään", että lopulta olin aika hyvin eksyksissä. Ei huolta silti, koska savupiippuja ja kirkontorneja näkyy aina horisontissa, satakunnassa kun ei ole mitenkään kovin mäkistä... Loppumattomalla peltoaukealle rakennettu pientaloalue näyttää kuitenkin erittäin samannäköiselta vähän joka suunnasta...

Lopulta kuitenkin (rämmittyämme myös umpihangessa, kun se kärrytie loppui) tupsahdimme tielle. Koirat oli taas laitettava kiinni ja loppumatka kuljettava tienvarsia (tässä vaiheessa toppapuku alkoi olla liikaa). Porskutimme rakennustyömaiden läpi, keskeneräisiä kurateitä pitkin tutummille seuduille.

Loppujen lopuksi teimme kilometrien ja taas kilometrien lenkin, jonka jälkeen jopa Elmo päätti ottaa päikkärit.

Tämmöstä se silti on, kun ei asu maalla. Elämä on valintoja. Kai tääkin silti jonkun mielestä voi olla eksoottista -tää meidän "loputtomat lenkit metsien ja peltojen löytämiseksi" -vaeltelu...